Vei neljä vuotta avioerosta ennen kuin pystyin tuntemaan vihaa

Minulla on historiaa negatiivisten tunteiden patoamisesta.

Monen tunteen kohdalla olen ajatellut, että hyvä ihminen ei tunne niin.

Esimerkiksi viha ei ole kuulunut identiteettiini lainkaan.

Se ei tarkoita, etteikö minussa olisi aggressiivisuutta tai ettenkö osaisi huutaa puolisolleni ja lapsilleni.

Mutta koska olen pitänyt vihaa “vääränä” tunteena, olen torjunut sen silloin kun sen tunteminen olisi ollut fiksua.

Kuten avioeroni kohdalla.

Vei neljä vuotta erosta ennen kuin se pääsi nousemaan syvyyksistä pintaan.

Sitä ennen olin uskotellut itselleni (ja monille terapeuteille ja ystävilleni) että olin jo käsitellyt aiheen loppuun.

Eräänä päivänä istuin junassa kun puhelin soi. Se oli ex-vaimoni. Jokin keskustelussa leimautti tunteeni niin, että aloin huutaa hänelle kanssamatkustajien kuullen.

Tilanteen jälkeen, omaa reaktiota ihmetellessäni, kuulostelin itseäni ja tajusin että tätä olin ollut vaille.

Tunsin, miten puhelinkeskustelu oli aloittanut virtauksen. Viha pulppusi syvältä minusta kirkkaana kuin vuoristopuron vesi.

Annoin sille luvan tulla.

Seuraavan kolmen vuorokauden aikana tykitin kaunani ex-vaimoani kohtaan tekstareissa ja puheluissa. Se oli varmasti raskasta ottaa vastaan.

Vaikka tunsin tunteen väkevänä, en huuhtoutunut sen mukana vaan olin pääosin tietoinen siitä, mitä tapahtuu. En ollut viha vaan säiliö sille. Se riehui minussa minun luvallani.

Outo kokemus.

Sitten viha tyrehtyi aivan yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.

Kirjoittaessani viestiä tajusin kesken lauseen, etten enää tarkoita sitä mitä olen kirjoittamassa. Että lauseen tunneväittämä ei ole enää totta. 

Poistin viestin ja kirjoitin, että en enää jaksa vihata. Samalla pyysin anteeksi muutamia epäreiluja henkilökohtaisuuksia, joihin olin tunteen tuoksinassa syyllistynyt. 

Kun annoin itselleni luvan tuntea vihaa, se pyyhkäisi läpi ja poistui elimistöstäni.

Sen jälkeen pystyin monella tavalla päästämään menneestä irti.

Ehkä tunteiden käsittelemisen ei tarvitse olla sen vaikeampaa. 

Että antaa niiden tuntua.