Kun tekisi mieli syyttää maailmaa siitä, että lyön taas päätä samaan seinään…
Törmäsin jokin aika sitten buddhalaisen nunnan, Pema Chödrönin lohdulliseen ajatukseen:
”Nothing ever goes away until it has taught us what we need to know.”
Se on hyvin kiteytetty.
Aina kun turhaudun siihen, että jumitan jonkin asian kanssa ties kuinka monetta kertaa ja tekisi mieli syyttää maailmaa siitä, tämä lause suoristaa näkökulmani kohdalleen.
Muistan, että minun on määrä törmätä samaan seinään niin monta kertaa, kunnes opin sen, mitä seinän on minulle määrä opettaa.
Seinä on lahja.
Se paljastaa jotakin olennaista maailmasta.
Että universumi on itsestään organisoituva ja itseään korjaava järjestelmä ja koska minä olen osa universumia,, se peilaa oman toimintani minulle, kunnes ymmärrän, minkä virheen teen toistuvasti ja miten homma kannattaa hoitaa.
Vaikka mieli yrittää uskotella, että olen universumista irrallinen olento, seinän salainen viisaus kertoo päinvastaista: olen osa olemassaolon kudosta ja elämän johdatuksessa.
Kiitos, seinä. 🙏